Joulun ja Uudenvuodenaaton viettoa Kyproksella

Lyhyt johdatus Kyproksen ainutlaatuisiin perinteisiin ja tapoihin, jotka saavat sinut joulutunnelmaan...

Kyproksella ei välttämättä ole lunta jouluna, mutta se on varmasti juhlallinen paikka lämpimine perinteineen, erikoisine ja mielenkiintoisine tapoineen, runsaine aktiviteetteineen kaikille ja herkullisine makuelämyksineen.

Joulua vietetään aina Kyproksella melko perinteisellä tavalla. Se on epäilemättä taianomainen, arvokas ja rakastettu juhla niin lapsille kuin aikuisillekin. Aika, jolloin ihmiset riemuitsevat Jeesus-lapsen syntymästä, viettävät aikaa rakkaiden kanssa, vaihtavat lahjoja, laulavat joululauluja ja... syövät!

Jouluaattona nuoret kyprikkiläiset ystävämme vaeltelevat yleensä naapurustossa ovelta ovelle pukeutuneina söpöihin punaisiin hattuihin, kantaen kolmioita (pieniä musiikkisoittimia, jotka on nimetty niiden muodon mukaan), huiluja tai jopa kitaroita ja laulavat enkelimäisesti kalanda (kyprikkiläisiä joululauluja), vahvistaen siten, että Christos Gennate Simeron en Vithleem tin poli (Kristus on syntynyt tänään Beetlehemissä). He yleensä lahjoittavat keräämänsä rahat hyväntekeväisyyteen; todistaen kuinka avosydämisiä ja puhtaasti filantrooppisia lapset voivat olla. Palattuaan nälkäisinä kotiinsa, pienet ystävämme nauttivat hellästi paistetusta Christopsomosta (Jeesuksen leipä), joka sisältää pähkinöitä ja rusinoita.

Ja jos lapset eivät olleet kilttejä kuluneen vuoden aikana, he ansaitsevat lahjan Ayios Vasilikselta (Joulupukilta), joka vierailee kaikissa taloissa uudenvuodenaattona. No, joulupukki lentää ympäri maailmaa, siitä ei ole epäilystä, mutta vain täällä Kyproksen saarella hän pystyy nauttimaan palasen itseään nimetyn piirakan! Hyvät äidit valmistavat Vasilopittan (Joulupukin piiras), jossa on piilotettu ‘onnekas’ lantti (sen joka löytää onnekkaan lantin, hänen täytyy pitää se lompakossaan koko loppuvuoden, mikä tarkoittaa ettei hän jää koskaan ilman rahaa taskuissaan!), säästävät palan Agios Vasilikselle ja nauttivat sen kanssa lasillisen punaviiniä. Pyhä joulupukki haluten levähtää itsensä rankan yön työn jälkeen, jakaa lahjat maailmanlaajuisesti, juo viinin ja siunaakin isän lompakon! Aamulla, kun pienet heräävät sulavissa yöpuvuissaan ja sotkuisella tukallaan, he haluavat kiihkeästi nähdä saamansa lahjat ja tietysti nauttia loppupiiraasta!

Entäpä Kalikantzaroi? Nämä ilkikuriset pienet mustat keijukaiset, kyprikkiläisen perinteen mukaisesti, asuvat Maapallon keskiosassa ja saapuvat kiusaamaan ihmisiä joulun ja Loppiasen välisenä aikana. Ne tunkeutuvat taloihin savupiippuinvaasion kautta ja aiheuttavat kaikenlaisia ongelmia. Ne kostuttavat tulen takassa, tekevät maidon happamaksi tai jopa kiipeävät ihmisten selkään ja pilkkaavat heitä! Suojellakseen itseään, emännät kääri, basilikoseipään ristin ympärille ja ripottelevat sitä pyhällä vedellä ympäri taloa näinä 12 päivänä (joulukuun 25. päivästä aina tammikuun 6. päivään). Toiset halutessaan houkutella Kalikantzaroita, valmistavat loukoumadet (herkullisia hunajalla maustettuja suupaloja), heittävät niitä talojen kattoille halliten näin tätä söpöä tapaa pitää ilkeät olennot loitolla, laulaen toiveen Titsin titsin loukanikon, mashairin mavromanikon na fate jai na fiete.

Kukaan ei (de facto!) ole nälkäinen tänä iloisena aikana: pöydät ovat täynnä ja houkuttelevia: herkullisia melomakaronoja (saksanpähkinäkeksejä hunajasiroopilla), herkullisia kourabiedes (valkoiseen sokeriin pukeutuneita mantelikeksejä) ja finikia, täytettyä kalkkunaa grillattuna siankyljen kanssa, johon kuuluu lasi viiniä, konjakkia tai likööriä, nautitaan toisten seurassa pelaten korttia tai lautapelejä. Granaattiomenat ovat myös suosittuja jouluna Kyproksessa eivätkä ne ole pelkästään koristekäytössä: ne symboloivat myös hedelmällisyyttä sekä vaurautta ja onnea. Huomaa, että monet kyprikkiläiset paastoavat ennen joulua, joten ilo juhlaruoasta on kaksinkertainen!
Pienet ystävämme ovat hyvin onnekkaita, sillä he saavat vaatia lahjoistaan innokkaasti auki revittyjen lahjojen ja ylellisesti nautittujen suklaakarkkien joukosta ploumismanin (pieni tippi), jonka he saavat isovanhemmiltaan Loppiasen aamuna. He vaativat rahatippaaan kun he lausuvat distikon Kalimera kai ta Phota kai tin pouloustrina prota (merkitsee Hyvää huomenta tänä päivänä, mutta antakaa ensin rahamme!

Toinen kyprikkiläinen jouluperinne liittyy oliivinlehtiin. Jos talossa on takka, kaikki heittävät sinne oliivinlehtiä, nähdäkseen jos heitä rakastaa joku toinen. Kaikkien mitä täytyy tehdä on kysyä: Ai-Vasili vasilia, deixe tzai fanerose an m’ agapa o … (Oi, pyhä Vasili, rakas kuningas, näytä minulle, rakastaako minut …. ). Jos oliivinlehti sinkoaa ulos metelien kanssa, se henkilö, josta on ajatellut, todella rakastaa häntä. Jos mitään ääntä ei kuulu, no, hän on jäänyt rakkaan maailman ulkopuolelle... Mutta muut hänen vierellään vakuuttavat hänelle, että toivoa rakkaudelle on aina!

kannen kuva: Evros A. Evriviades.